Psykoterapia – mitä se on?

Psykoterapia on lääkkeetöntä mielenterveyden hoitoa – tai paremmin sanottuna – psykologista yhteistyötä. Käytännössä psykoterapia on psykoterapeutin kanssa tapahtuvaa erityistä keskustelua ja muuta vuorovaikutusta.

Psykoterapia on kehittyneimpiä keinoja vaikuttaa mielen prosesseihin ja siten koko ihmisen toimintaan. Asiakkaat ovat tutkimusten mukaan kaikkein tyytyväisimpiä juuri psykologisiin hoitoihin, kuten psykoterapiaan. Valtaosa asiakkaista pitää psykoterapiaa itselleen jopa ”hyvin hyödyllisenä”. (Hämäläinen, Isometsä ym. 2008.)

Mikä tekee psykoterapiasta erityisen?

Psykoterapeutin osaaminen on perusta, jonka varaan muut asiat psykoterapiassa rakentuvat. Psykoterapiakoulutus on tapa varmistaa psykoterapeutin riittävä osaaminen. Koulutus on nykyään yliopistojen valvonnassa. Koulutus tapahtuu työn ohessa ja kestää 3 – 4 vuotta maksaen 15 000 – 25 000 euroa. Koulutukseen kuuluu vähintään 300 tuntia dokumentoitua ja työnohjattua psykoterapiatyötä. Lisäksi edellytetään, että psykoterapeutti käy läpi oman psykoterapian ja että hän on työnohjauksessa.

Erityistason (ET) psykoterapeutin koulutus on kolmivuotinen ja ylemmän erityistason (YET) psykoterapeutin koulutus on yleensä nelivuotinen pitäen sisällään työnohjauskoulutuksen.

Psykoterapian koulutussuuntia on useita. On psykoanalyysia ja psykodynaamista suuntaa, on kognitiivisen suunnan eri versioita ja ratkaisukeskeistä psykoterapiakoulutusta. Integratiivinen psykoterapia yhdistelee eri suuntien työtapoja. Tutkimusten mukaan psykoterapian suuntauksella ei ole suurtakaan merktystä.

Tärkeää on käytännön tason psykoterapeuttinen kohtaaminen ja tilanteessa syntyvän vuorovaikutuksen laatu.

Psykoterapeuttinen tapaaminen

Itse psykoterapeuttisessa tapaamisessa on mukana monia tasoja. Nämä tekijät ja tasot kattavat mm. sanallisen ja keskustelevan tason lisäksi ei-kielellisen, kehollisen, emotionaalisen, alitajuisen, mielikuvallisen ja hypnoottisenkin vuorovaikutuksen.

Itse pyrin ratkaisukeskeisessä ja integratiivisessa psykoterapiatyössäni monikanavaiseen terapeuttiseen työskentelyyn. Tämän kaltainen työskentely luo myös systemaattisen rakenteen, joka mahdollistaa psykoterapeuttisen oppimisen. Teoriapuoli ja riittävä ajallinen jatkuvuus mahdollistavat vaikuttavan ja kattavan työskentelyn psykoterapiassa. Systemaattinen ja strateginen työskentely on siis myös tärkeä tekijä, joka luo terapeuttista vaikutusta.

Psykoterapeuttinen oppiminen on merkittävää ja syvällistä henkilökohtaisen tason oppimista. Tässä psykoterapeuttisessa oppimisessa mielen sisältöjen prosesseja ja tunnekokemuksiakin voidaan uudistaa asteittain.

Oman itsensä psykoterapeuttinen kehittäminen

Onneksi olkoon! Nyt ollaan nimittäin jokseenkin hienojen teemojen äärellä =)

Psykoterapia on syvällisimpiä ja parhaita olemassa olevia keinoja kehittää omaa itseään. Psykoterapian näkökulma lähtee ihmisen sisäisten tekijöiden uudistuksista. Mikäpä on ihmiselle itselleen parempaa kuin se, että hän tekee itsestään vieläkin paremman!

Terapeuttinen muutos ei kuitenkaan rajoitu vain henkisiin tai mielen sisäisiin tekijöihin, vaan kokonaisvaltaisesti sisäiset henkiset ja näkymättömät tekijät laajenevat ulkoiseen käyttäytymiseen ja toimintaan monitasoisesti. Tämä johtaa vuorovaikutuksen muutoksiin. Tämä uudistaa ihmisen suhdetta omaan itseensä kuten myös suhdetta ja suhtautumista toisiin. Suhde omaan itseen ja ympäristöön muuttuu.

Sisäisten prosessien muutos johtaa konkreetteihin käytöksen ja toiminnan muutoksiin maailmassa. Tämä muutos näkyy asenteina, joilla asioita kohdataan. Se näkyy tunteena, motivaationa ja sisäisenä energiana, joka tuottaa toimintaa. Psykoterapeuttiseen oppimiseen liittyvät myös monet taidot, joita voidaan harjoitella, kuten tunnetaidot, ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen käytännöt.

Psykoterapia vaikuttaa suotuisasti myös kehon terveyden tiloihin.

Kuten Freud kirjoitti: ”Ilossa ja onnessa koko keho kukoistaa näyttäen nuoruuden ja uudistumisen merkkejä”. (Freud 1890).

Yleisemmin nykytutkimus on selvittänyt psyyken vaikutuksia mm. immuniteettiin, kardiovaskulaarisiin ja neuroendokriinisiin kehon prosesseihin (Räikkönen ja Nurmi 1995). Näistä kirjoitan kuitenkin lisää hieman myöhemmin.

Lähteet:

Hämäläinen J., Isometsä E., Sihvo S., Kiviruusu O., Pirkola S. & Lönnqvist J. 2008. Treatment of major depressive disorder in the Finnish general population. Depression and Anxiety, 0: 1-11.

Räikkönen, K. & Nurmi, J. 1995. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Freud, Sigmund (1890). Psychical (or mental) treatment. Teoksessa (toim.) Smith I. 2000 –2010. The Complete Works of Sigmund Freud. Internet Archive. Haettu 1.7.2012: https://archive.org/details/TheCompleteWorksOfSigmundFreud