Masennuksen hoito ja yksilön aito kohtaaminen
Pro Lapinlahti ry:n pitämä keskustelutilaisuus pidettiin 17.6.14 Lapinlahden sairaalassa. Tilaisuuden teema oli: ”Kenellä on valta masennuksen hoidossa – potilaalla, terveydenhuollolla vai lääketeollisuudella?”
Keskustelun puheenjohtajana toimi Kristian Wahlbeck, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori. Hän piti alustuksen käypähoidosta. Psykologi Aku Kopakkala piti ajankohtaisen esityksen masennuksen hoidon eri suuntauksista.
Mukana oli myös masennuksen kokemusasiantuntijoita – niin panelisteina kuin yleisönkin puolella.
Masennuksen käypähoito ja päättäjien sidonnaisuudet
Avauksena oli Wahlbeckin esitys käypähoidosta. Hän korosti keskustelun vapautta ja tärkeyttä Suomessa. Käypähoito perustuu tutkimustietoon. Todettiin kuitenkin, että lääketehtaat ovat jättäneet mm. raportoimatta lääkkeille kielteisiä tutkimustuloksia. Lisäksi lääkäreillä, jotka ovat laatineet mm. käypähoitosuosituksen, on monia sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin.
Sidonnaisuuksista moitittiin myös psykoterapeutteja. Osallistuin keskusteluun ja toin esille sidonnaisuuksien ratkaisevat ja suuret erot. Psykoterapeuttien ja psykologien sidonnaisuudet ovat mitättömän vähäisiä lääketeollisuuden lääkepatentteihin perustuvaan globaaliin bisnekseen nähden. Lääkärit näyttävät olevan kiinnostunteita tarjoamaan potilailleen lähinnä lääkkeitä. He eivät useinkaan tarjoa esimerkiksi lääkkeetöntä ja yhtä tehokasta liikuntaa, ravitsemusta tai elämäntapojen muutoksia. Vain patentoidut lääkkeet ovat suosiossa. Tämä tukee suurta kansainvälistä lääkemyyntiä konkreetilla tavalla. Tämä siitä huolimatta, että usein muitakin päteviä – lääkkeetömiä – vaihtoehtoja on olemassa.
Masennuksen lääkehoidon mielikuvat ja ongelmallisuus
Aku Kopakkala nosti esiin monia puhuttelevia asioita. Masennuslääkkeet ja jopa onnellisuuspillereinä mainostetut lääkkeet eivät ole suurimmalta vaikutukseltaan mielialaan vaikuttavia, vaan niiden päävaikutus liittyy seksuaalisten halujen katoamiseen. Siinäpä hieno markkinointiviesti! Itse pidin lyhyen puheenvuoron lääkemarkkinoinnista. Olen ollut aiemmin mukana tiimissä, joka rakensi ja analysoi mm. lääkebrandejä. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa lääkärien käsitykset brandattavasta lääkkeestä poikkesivat Etelä-Suomen lääkärien käsityksistä. Lääkeviestintä ja -markkinointi ei välitä kovin objektiivista tietoa ja tämä vaikuttaa myös lääkärikuntaan ja lääkemääräyksiin.
Psykologi Aku Kopakkala perää lääkehoidon suhteuttamista aitoon tieteelliseen näyttöön.
Lisäksi kuten jo 1990 -luvulla ennustettiin, lääkkeet näyttävät lisäävän kroonistunutta masennusta yhteiskunnassamme. Tämä kroonistuminen yhdistettynä seksuaalisen halun heikkenemiseen ja lääkinnän yleisyyteen on mielenkiintoinen kuvio. Eräs kokemusasiantuntija totesikin, että yhteiskunnassamme on yllättävän suuri joukko pidempiaikaisia aseksuaaleja, joita ei seksuaalisuus enää kiinnosta.
Myös liikunnalla ja esimerkiksi joillain ravintoaineilla, kuten sahrami -maustella, on tutkitusti masennuslääkkeiden veroinen vaikutus masennukseen. Näissä ei ole haittavaikutuksia. Lääkeyhtiöitä eivät nämä kiinnosta, sillä niitä ei voi patentoida eikä niillä ole lääketeollista markkina-arvoa.
Vertaistuki ja lääkkeiden lopettamisryhmät
Yleisö pohti, että on suuri tarve lääkkeiden lopettamisryhmille. Oli keskustelua mahdollisuudesta perustaa vertaistukiryhmiä heille, jotka haluavat luopua masennuslääkityksestä. Tällä hetkellä hoitojärjestelmä tarjoaa lääkintää, muttei ole näkyviä ja riittäviä rakenteita lääkkeiden lopettamiselle. Lääkehoidon piiriin otetaan tehokkaasti sisään, mutta ulos on vaikea päästä. Lääkinnän lopettamiseen ei ole riittävästi näkyviä ja hyviä virallisia kanavia.
Viralliseen terveydenhoitorakenteeseen pitäisi perustaa lääkkeistä luopumisryhmiä. Näitä on jo jollain tasolla suunniteltukin.
Näiden ryhmien yhteydessä myös Mindfulness sai myönteistä huomiota.
Lasten asema ja lääkintä
Myös lasten ja nuorten lääkinnästä heräsi keskustelua. Tästä kysyttiin myös yleisön joukossa olleelta Ben Furmanilta. Ben antoi lyhyesti ymmärtää, että myös hän jakaa tämän huolen. Tähän liittyen myöhemmin illalla eräs äiti mainitsi olevansa huolissaan teini-ikäisen lapsensa psykoosilääkityksestä. Psykoosilääkintään liittyy myös erimielisyyttä lääkärin kanssa. Jälkeenpäin mieleeni tuli Tornion Keroputaan avoimeen dialogiin ja verkostotyöhön perustuva malli, joka vähentää lääkitystä jopa 70%:lla tapauksista!
Lääkkeiden hyödyt ja haitat korostuvat eri vaiheissa
Eräs kokemusasiantuntija tiivisti sen, että vakavassa masennuksessa ja katatonisessa toimintakyvyttömyyden tilassa lääkkeitä tarvitaan. Lääkkeet voivat olla keskeisen tärkeässä roolissa jossain vaiheessa masennuksen hoitoa. Kun vointi kohenee, psykoterapian tulisi jatkua riittävän pitkään ja lääkehoitoa tulisi samaan aikaan ajaa alas.
Vakavassa masennuksessa lääkkeet mahdollistavat sen, että terapiassa käyminen onnistuu. Toisaalta erään toisen kokemusasiantuntijan kohdalla mielialalääkintä oli suoranaisesti haitannut psykoterapiaa, sillä se oli vaikuttanut tunnekokemiseen, vähentänyt motivaatiota ja vääristänyt terapiassa käsiteltävien asioiden henkilökohtaisia merkityksiä.
Eräs keskustelujen punainen lanka oli, että masennuksen hoito vaatii yksilöllisiä ratkaisuja, aikaa ja asiakkaan aitoa kohtaamista yksilönä. Tähän on vaikea päästä nykyisellä masennuksen hoidon lääkevaltaisella liukuhihnamallilla.
Monia puhuttelevia ja koskettaviakin puheenvuoroja esitettiin. Keskustelu jatkui vielä läheisessä ravintolassa myöhään iltaan Lapinlahden Lähteen organisoijien, Kristian Wahlbeckin, Aku Kopakkalan, muutamien psykologi- ja tutkijatuttujen ja muiden osallistujien kanssa. Toistakin tilaisuutta suunniteltiin.
Tämä keskustelu jatkukoon!
